HYVÄ, PAHA JA HARMAA MAAILMA

Maailma on täynnä hyviä ihmisiä ja hyviä tekoja, joista on ollut seurauksena hyviä asioita. Hyvää on vaikea määritellä koska minun hyväni on erilaista kuin sinun hyväsi. Hyviä asioita voi tehdä itselleen tai toiselle ihmiselle. Hyvän tekemisen voi aloittaa vain itsestään. Ihminen, joka ei osaa rakastaa ja arvostaa itseään ei osaa arvostaa toistakaan ihmistä.

Hyviä ja viisaita ihmisiä on ollut aina. Heitä löytyy kaikista maapallon kulttuureista. Uskonnot ovat syntyneet kun ensimmäiset eettiset koodit ja kokemuksen synnyttämä tieto on haluttu välittää oman yhteisön jäsenille. Kaikki kirkkokunnat ovat perustaneet oppinsa ihmisen arvostamiseen ja elämän suojelemiseen. Saksalaisen psykoanalyytikon Erich Frommin lähimmäisen rakkauden määritelmä on yksinkertaisuudessaan vaikuttava: rakastaminen on toisen ihmisen arvostamista ja vastuun kantamista tämän elämästä, se on hänestä huolehtimista sekä halua oppia tuntemaan hänet.

On olemassa myös pahoja tekoja ja ajatuksia, joilla on ikäviä lopputuloksia. Hyvän ja pahan taistelu on ollut aina suuri inspiraation lähde. Olemme nimittäneen toisiamme hyvään rooliin ja pahaan rooliin niin käsikirjoituksissa kuin elävässäkin elämässäkin koska tunteisiin vetoaminen on niin helppoa.

Ihminen on tietoinen olemassaolostaan ja pyrkii ymmärtämään elämää ja sen lainalaisuuksia. Miettimistä on aina vaikeuttanut se, ettei maailma ole mustavalkoinen. Todellista hyvyyttä ja äärimmäistä pahuutta on suhteellisen vähän ja suurin osa meistä sijoittuu harmaalle vyöhykkeelle.

Olemme olleet aina itsekkäitä. Vuosi sitten havahduin populismin ja nationalismin aatteiden vahvistumiseen ja yleistymiseen. Hyvinvointiamme uhkaavat muukalaiset, jotka ovat lähteen karkuun oman kotinsa olosuhteita. Minä ensin -ilmiössä on kysymys myös protestista. Poliittiset valtarakenteet ovat aina vanhentuneita. Valtaa pitävät yksilöt mieluummin säilyttävät kuin uudistavat. Jäin odottamaan päättäjien ja kansalaisten vastareaktioita ja innovatiivisia ajatuksia mutta sain pettyä. Vuosi brexitin ja Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen parhaatkin analyysit auttavat meitä vain ymmärtämään tapahtumia paremmin. Rohkeat avaukset ovat jääneet puuttumaan. Meneekö liian monella liian hyvin?

Uutinen on aina huono uutinen. Tiedän monta hyvää ja viisasta ihmistä, joiden työn tuloksia ja ajatuksia haluan tuoda julkisuuteen. Hyvät esimerkit rohkaisevat, lohduttavat. Ne ovat kuin kahvoja, joihin voi tarttua lujalla otteella tukien minua kun etsin uusia suuntia omalla polullani. Aloitan toimittajan työni haastattelemalla taiteilijoita. Herkkinä ihmisinä he ovat aina osanneet nähdä asioita meitä muita kirkkaammin ja rehellisemmin.

Auta minua löytämään!

26.10.2017 Helsingissä

Eero-J Ahonala

tuottaja+