HYVIÄ ASIOITA ETSIMÄSSÄ

MIKÄLI USKOT HYVÄÄN, TIEDÄ, ETTÄ ET OLE YKSIN!

Maanantai 14.10.2019 klo 18.48 - Eero-J Ahonala

DOMESTIQUE TV-SARJA

SARJAN KÄSIKIRJOITUKSESTA LYHYESTI

Domestique on erilainen tv-sarja. Se on kasvutarina ja tutkimusmatka hyvien tekojen maailmaan. Käsikirjoitusvaiheessa oleva sarja näyttää, mitä pahan vastustamattomuudesta seuraa.

Sarjan pääosan esittäjä on suomalainen, nuorten huumeriippuvuuteen erikoistunut lääkäri ja käsikirjoittaja. Hän on köyhyyslupauksen tehnyt pasifisti, joka ajautuu avioeron jälkeen keskelle uutta sotaa eli ison eurooppalaisen pääkaupungin pahoinvointia. Nuorisotyöntekijä kohtaa joka työpäivä maahanmuuton ongelmia, rasistista käyttäytymistä, terroristisia tekoja, populistisia puheita ja vanhoillista ajattelua, huumeiden aiheuttamia tuhoja, prostituutiota ja korruptiota.

Päähenkilön eettinen koordinaatisto löytyy uskonnoista ja filosofioista, joissa proaktiivisuus kohdistetaan lähimmäisen auttamiseen. Hänestä on kasvamassa palvelija.

Vastuu toisesta ihmisestä ilman rajoja, yksilön kunnioittaminen, hänestä huolehtiminen ja hänen perinpohjainen tunteminen toteutuvat heikosti maailmassamme. Isojen ongelmien kanssa kamppailevien ihmisten auttaminen on taistelua tietämättömyyttä, huonoa itsetuntoa, ennakkoluuloja ja itsekkyyttä vastaan. Miten siitä selviää ilman aseita ja nyrkkejä, jotka ovat tämän päivän tv-sarjojen ja elokuvien tärkeimpiä elementtejä?

 Sarjan genre on realistinen. Tämä kaikki voisi olla totta.

Sarjassa on useita erilaisia tasoja. Alkuperäiskansojen tutkimisella pyritään vastaamaan kysymykseen, mitä kuuluu tämän päivän saamelaisille tai Kanadan intiaaneille. Voimmeko oppia jotain heidän kulttuureistaan? Tarinassa on vahva ja räiskyvä rakkaustarina, joka muuttuu kuvaukseksi räiskyvästä perhe-elämästä. Saamme nähdä mikä merkitys musiikilla voi olla ihmisen terveydelle. Sarjan tapahtumat alkavat vuodesta 2015 ja siinä seurataan tv:stä tuttuja poliittisia tapahtumia sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Sarja vie meidät vierailulle lähes jokaiseen maanosaan, useampiin kymmeniin valtioihin. Roolihahmot ovat läpileikkaus tämän hetken eurooppalaisesta kaupunkiyhteisöstä. Ne edustavat eri uskontokuntia, sosiaalista asemaa, kulttuureja, heimoja, seksuaalista suuntautumista, ammatteja ja ikähaarukoita. Lapset ja nuoret ovat saaneet runsaasti tilaa repliikeilleen.

 Sarja kertoo väkivallasta, epätoivosta, pahoinvoinnista ja hulluudesta. Emme välty väkivallan näkemiseltä mutta se ei ole itsetarkoituksellista. Vastapainona voimme seurata lähimmäisiään auttavien ihmisten pieniä ja arkisia ponnisteluja kohti parempaa maailmaa. Mikä saa ihmisen uskomaan onnelliseen loppuun?

Olen pyrkinyt keventämään ohjelman raskautta, opettelemalla kirjoittamaan tilannekomiikkaa. Olen nauranut omille teksteilleni. Se ei tarkoita, että olisin onnistunut työssäni. Domestique ei ole kuitenkaan dystopia.

Olen alkanut kirjoittaa, koska minua on halattu elämäni aikana lämpimästi. Monta kertaa.

Olen kirjoittanut auki löytämiäni filosofioita, jotka saattaisivat pelastaa meitä häviämästä maailmanlaajuisen konfliktin tai luonnon tuhoutumisen seurauksena.

Tähän mennessä käsikirjoitusta on valmistunut kolme tuotantokautta ja neljäs on aluillaan. Loppua ei näy vieläkään. Miten tämä voikaan olla niin mielenkiintoista ja innostavaa?

Mikäli uskot hyvään, tiedä, että et ole yksin!

14.10.2019 Helsingissä

Eero-J Ahonala

RAJAN VÄÄRÄLLÄ PUOLELLA

Tiistai 12.6.2018 klo 19.58 - Eero-J Ahonala

Vuosi sitten sain kutsun ystäväni mökille ja vietin siellä mukavan viikon dalmatialaisen ystäväni Maisan kanssa. Alue on II salpausselkää, eli hiekkainen, suppainen ja puhdasvetinen.   

Samoihin aikoihin olin löytänyt divarista kirjan, joka oli ollut minulla pitkään kadoksissa, Yrjö Kallisen Tässä ja nyt, kirja Zen-filosofiasta. Intiassa syntynyt viisaus opettaa ihmisiä kasvamaan keskittymällä ja miettimällä. Tavoitteena on mielen tyhjentäminen kaikista turhista tuntemuksista ja ajatuksista. Näin on mahdollisuus löytää todellisensa itsensä, joka on peittynyt elämän aikana kuorikerroksiin; vähän niin kuin sipuli, jonka päällimmäiset kuoret ovat kuivia ja aivan juureksen sydämessä on tuoretta ja mehevää ainesta. Tilaa, jossa ihminen saavuttaa sisäisen tasapainon ja löytää luonnon itsessään, kutsutaan valaistumiseksi. Omia ajatuksiaan hallitsevia ihmisiä ei ole maailmassa montaa. 

Zenin kaikki työkalut - teeseremoniat, kukkien asettelu, jousiampuminen ja kiviladelmat - auttavat kehittämään kauneuden tajua, näkemään muotojen harmoniaa, keskittymään, parantamaan kärsivällisyyttä ja mielen hallintaa. YouTubessa on videoita, joissa todella taitavat tekijät pinoavat päällekkäin haastavan näköisiä kiviä, ilman tukia ja apuvälineitä; iso murikka asettuu pienen päälle etsimällä oikeaa tasapainoa niin kauan, että se löytyy. 

Ystäväni tontin vieressä oleva kirkasvetinen puro oli kuin luotu kiviladelmille. Se laskee lammesta järveen ja sen yli on rakennettu japanilaistyylinen kaarisilta. Opin pian katselemaan kivien muotoja, värejä ja laatuja uudella tavalla. Osasin haluta pinoon lisää hankalan muotoisia rakennuspalikoita. Se oli yksi tapa kiittää isäntäväkeä vieraanvaraisuudesta. Kuulin jälkeenpäin, että kaksi tuntia kotiin lähtömme jälkeen, ladelmia ei enää ollut. Naapuri, jonka maille olin ne pinonnut, oli käynyt kaatamassa ne. Olin rakentanut kiviladelmat väärälle puolelle rajaa ja ilman lupaa. Olen ison anteeksipyynnön velkaa. 

Viime yönä 12.6. nauhoitettiin uusi pätkä Diili-ohjelmasarjan 2018 kautta, kun presidentit Kim Jong-un ja Donald Trump allekirjoittivat sopimuksen, jossa he lupasivat pyrkiä kohti Korean niemimaan ydinaseettomuutta.  

Kun puhutaan maasta ja rajoista puhutaan omaisuudesta eli rahasta. Historian jokaiseen rauhansopimukseen on sisään valettuna ajatus epäoikeudenmukaisuudesta. Kim ja Donald seisovat eri puolilla rajaa ja etsivät itselleen reilua diiliä. Raja heidän välissään estää heitä ajattelemasta kuten pohjoiskorealainen ajattelee tai amerikkalainen ajattelee. Ongelmat, joita nämä päämiehet yrittävät ratkaista yhdessä valtavien esikuntiensa kanssa, ovat tuhansia vuosia vanhoja, valtavan kokoisia ja muotoisia. Miten sovitellaan niitä yhteen ja missä järjestyksessä. Aloitetaanko pienemmästä vai isommasta? Mikä takaa sen, ettei se romahda syliin heti alkumetreillä?   

Onko tarinalla opetusta?  Kyllä on.