HYVIÄ ASIOITA ETSIMÄSSÄ

KOIRAKOULUSSA

Tiistai 2.7.2019 - Eero-J Ahonala

Poikani perhe muutti ulkomaille ja minusta tuli 5 vuotiaan dalmatialaisneiti Maisan hoitaja.

Hyvissä ajoin keväällä, miniäni ilmoitti minut koirakouluun. Tilaisuus, josta ei voinut kieltäytyä. Koirakoulu antoi enemmän kuin osasin kuvitellakaan.

Hyvin nopeasti paljastui, että Maisa oli salannut minulta paljon asioita, joita se osasi. Sen sijaan minun asenteissani ja taidoissani oli vakavia puutteita. Kuten esimerkiksi, että koiralle ei tarvitse huutaa. Se tottelee paremmin, jos saman asian esittää turvallisen rauhallisesti ja oman arvokkuutensa säilyttäen. Kommunikointia edistää myös palkinto oikein suoritetusta tehtävästä tai siitä, että hännänheiluttaja ei syö hanhenkakkapalleroita.

Koira on jalostettu vuosituhansien aikana miellyttämään lähellään olevia ihmisiä. Sen lisäksi ne ovat addiktoituneet ruokaan; erityisesti ihmisen ruokaan. Koulutuksen punainen lanka oli, että tarjoamalla oikeaan aikaan koiralle nameja, sen sai tekemään ihan mitä tahansa. Eli positiivinen elämänasenne.

Kouluttajan toteamus, että Ei ei ole yhdenkään koiran nimi, sai minut ensin nauramaan jutulle ja sitten vaipumaan syvemmälle tuoliini muistaessani miten olin aikanaan käyttäytynyt perheemme partacollien Ruffen kanssa. Olin rankaissut aina iloista koiraamme liian myöhään, huutanut sille ja – häpeän, häpeän – käyttänyt remmiä. Miten ihminen voikaan olla tyhmä?

Nyt on siis nöyrtymisen ja uudelleenkoulutuksen aika. Lenkkipoluilla huudan vain kun panikoin, namipussi on aina mukana ja annan Maisan toteuttaa mahdollisuuksien mukaan (lue: kaupunkiolosuhteet) omia koiran vaistojaan nuuhkimalla, syöksymällä oravien ja fasaanien perään sekä noutamalla keppiä vedestä ja pelaamalla sen kanssa pallopelejä. Retket maaseudun metsäpoluilla – ilman remmiä ja valjaita - ovat yhdessäolon juhlaa.

Suosittelen koirakoulua lämpimästi kaikille, jotka aikovat hankkia itselleen lapsia tai kotieläimiä.

Video Maisasta

RAJAN VÄÄRÄLLÄ PUOLELLA

Tiistai 12.6.2018 klo 19.58 - Eero-J Ahonala

Vuosi sitten sain kutsun ystäväni mökille ja vietin siellä mukavan viikon dalmatialaisen ystäväni Maisan kanssa. Alue on II salpausselkää, eli hiekkainen, suppainen ja puhdasvetinen.   

Samoihin aikoihin olin löytänyt divarista kirjan, joka oli ollut minulla pitkään kadoksissa, Yrjö Kallisen Tässä ja nyt, kirja Zen-filosofiasta. Intiassa syntynyt viisaus opettaa ihmisiä kasvamaan keskittymällä ja miettimällä. Tavoitteena on mielen tyhjentäminen kaikista turhista tuntemuksista ja ajatuksista. Näin on mahdollisuus löytää todellisensa itsensä, joka on peittynyt elämän aikana kuorikerroksiin; vähän niin kuin sipuli, jonka päällimmäiset kuoret ovat kuivia ja aivan juureksen sydämessä on tuoretta ja mehevää ainesta. Tilaa, jossa ihminen saavuttaa sisäisen tasapainon ja löytää luonnon itsessään, kutsutaan valaistumiseksi. Omia ajatuksiaan hallitsevia ihmisiä ei ole maailmassa montaa. 

Zenin kaikki työkalut - teeseremoniat, kukkien asettelu, jousiampuminen ja kiviladelmat - auttavat kehittämään kauneuden tajua, näkemään muotojen harmoniaa, keskittymään, parantamaan kärsivällisyyttä ja mielen hallintaa. YouTubessa on videoita, joissa todella taitavat tekijät pinoavat päällekkäin haastavan näköisiä kiviä, ilman tukia ja apuvälineitä; iso murikka asettuu pienen päälle etsimällä oikeaa tasapainoa niin kauan, että se löytyy. 

Ystäväni tontin vieressä oleva kirkasvetinen puro oli kuin luotu kiviladelmille. Se laskee lammesta järveen ja sen yli on rakennettu japanilaistyylinen kaarisilta. Opin pian katselemaan kivien muotoja, värejä ja laatuja uudella tavalla. Osasin haluta pinoon lisää hankalan muotoisia rakennuspalikoita. Se oli yksi tapa kiittää isäntäväkeä vieraanvaraisuudesta. Kuulin jälkeenpäin, että kaksi tuntia kotiin lähtömme jälkeen, ladelmia ei enää ollut. Naapuri, jonka maille olin ne pinonnut, oli käynyt kaatamassa ne. Olin rakentanut kiviladelmat väärälle puolelle rajaa ja ilman lupaa. Olen ison anteeksipyynnön velkaa. 

Viime yönä 12.6. nauhoitettiin uusi pätkä Diili-ohjelmasarjan 2018 kautta, kun presidentit Kim Jong-un ja Donald Trump allekirjoittivat sopimuksen, jossa he lupasivat pyrkiä kohti Korean niemimaan ydinaseettomuutta.  

Kun puhutaan maasta ja rajoista puhutaan omaisuudesta eli rahasta. Historian jokaiseen rauhansopimukseen on sisään valettuna ajatus epäoikeudenmukaisuudesta. Kim ja Donald seisovat eri puolilla rajaa ja etsivät itselleen reilua diiliä. Raja heidän välissään estää heitä ajattelemasta kuten pohjoiskorealainen ajattelee tai amerikkalainen ajattelee. Ongelmat, joita nämä päämiehet yrittävät ratkaista yhdessä valtavien esikuntiensa kanssa, ovat tuhansia vuosia vanhoja, valtavan kokoisia ja muotoisia. Miten sovitellaan niitä yhteen ja missä järjestyksessä. Aloitetaanko pienemmästä vai isommasta? Mikä takaa sen, ettei se romahda syliin heti alkumetreillä?   

Onko tarinalla opetusta?  Kyllä on.